Tulevaisuus?

Pitkän parisuhteen jälkeen yksinäisyys tuntuu loputtomalta suolta. Katsot eteen päin, mutta muistot valtaavat mielen ja itku on herkässä. Elämä tuntuu tyhjältä.Katsot ikkunasta ulos: taivas on pilvessä. Ei näy valoa, ei varjoja.Mietit, mitä tänään tekisit. Selvitettäviä asioita on työpöytä täynnä, noille laskuillekin pitäisi tehdä jotain...eläkepäivä ei vaan ole vielä lähelläkään.Mitenkähän noita laskuja kannattaisi alkaa makselemaan. Olen aikaisemmin maksellut laskuja käytännössä aina kaksi kertaa kuukaudessa, kuun vaihteessa miehen eläkepäivänä ja toisen kerran omana eläkkeenmaksupäivänä. Niin on kaikki laskut tullut hoidettus ainakin suunnilleen eräpäivinä, joten huomautuksia ja viivastymismaksuja ei ole yleensä tullut. Nyt pitää vähän miettiä, mitkä laskut on hoidettava ennen omaa eläkepäivää... Ennen se meni kivasti, kun toisen eläke riitti suunnilleen laskuihin ja toisen eläkkeellä elettiin ja ostettiinlääkkeet ja maksettiin auon ylläpito ja bensat. Nyt  eläketulot romahtivat ja oman eläkkeen lisäksi tulee todella pieni leskeneläke, joka ei riitä edes kuukauden bensaan, muista kuluista puhumattakaan. KAiken lisäksi pankki hankaloitti elämää lopettamalla luotolliset tilit. Aikaisemmin meillä oli molemmilla noin tonnin luotollinen tili, jolloin koskaan ei tullut sellaista tilannetta, että kortilla ei olisi voinut maksaa kauppalaskuaan, koska tili jousti, Tosiasiassa se meni erittöäin harvoin pakkaselle, jolloin saattoi tulla seurauksena muutaman euon luottokorkomeno jollekin kuukaudelle, mutta se oli erittäin harvinaista ja ehkä juuri sen vähäisen käytön takia pankki katsoi, ettei sellaista palvelua enää anneta, kun kuitenkin luottokortti olisi olemassa. Se nyt vaan ei ole yhtä helppo tapa hoitaa asioita, kuin tuo joustotili. 

Se, että sinulla ei ole päivittäistä keskustelukaveria kotona omasta takaa, aiheuttaa ainakin minulle aika paljon ylimääräistä pähkäilyä erilaisisa asioissa. Kun ei ole sitä toista, jonka mielipidettä vao kysyä tai jonka kanssa erilaisa tialnteita voisi kydä läpi. Minulla on onneksi vielä ystäviä, joiden kanssa voidaaan edes joistain asioista jutella, mutta se ei tietenkään ole sama asia, kuin kumppani, joka elää sitä samaa arkea sinun kanssasi. Silloin mielipiteetkin ovat vailla tarkempaa taustaymmärrystä ja käsitystä, mitä mistäkin ratkaisusta juuri minulle koituu. 

Bestikseni , jonka kanssa kuljimme myös pitkän yhteisen polun,68 vuotta, kuoli reilu vuosi sitten ja hänen leskensä on  nyt vähän samanlaisessa tilanteessa minun kanssani ja olemmekin aika paljon puhelimitse yhteydessä viikottain. Joskus ne keskustelut ovat auttanaat ainakin minua katsomaan joitain asioita vähän toisenlaisesta kuvakulmastakin, joten jonkinlaista vertaistukea ehkä toisistamme saamme, vaikka monessa asiassa toimintatapamme ja suhtautumisemme onkin aika erilaista eri asioissa.

Se, minkä olen havainnut, on, että aina välillä minun on vaan lähdettävä kotoa pois. Katsomaan elämää muualla. Siihen riittää joskus pistäytyminen vaikka torikahvilla lähikaupungissa tai jossain kivassa kahvilassa . Ensin jännitti yksin tällaisiin paikkoihin meneminen. Tuntui, että ihmiset ihmettelivät, mitä yksinäinen mummu tekee jossain kahvilassa...nyt olen jo huomannut, ettei se kiinnitä ainakaan eritisesti kenenkään huomiota, vaikka naisia näkeekin aika harvoin yksin missään kahvilassa. Miehiä niissä näkee useinkin. Olen tullut siihen tulokseen, että miehet, jotka ovat esimeskiksi kuljetusliikkeen palveluksessa tai taksareita tms. poikkeavat helposti kahvilla ja jonkinlaisella välipalalla kesken työpäivän. Naiset liikkuvat usein jonkun toisen naisen kanssa syömässä tai kahvilla. Onko tämä nyt sitten merkki siitä, että aiset ovat jotenkin sosiaalisempia kuin miehet, mene ja tiedä!

PAljon on vielä opeteltavaa ja opittavaa, ennen kuin yksinäisyyteen tottuu. Keskeistä kuitenkin on se, että on halu selviytyä tästäkin koettelemuksesta. Aina silloin, kun epäusko valtaa mielen, sanon itselleni, että kaikella on tarkoituksensa ja asioilla on taipana järjestyä joka tapauksessa, joten anna itsellesi edes mahdollisuus onnistua ja löytää loppuelämään kaikesta huolimassa myös iloa ja tyytyväisyyttä. Kun ei kuitenkaan kaikki asiat ole päälaellaan vaan kesä on kaikilla ja aurinko paistaa ja luonto kukoistaa, vaikka minua aina välillä harmittaakin ja itsettääkin, Milloin mikäkin asia. Ei kai kenenkään muunkaan elämä ole pelkkää auringon paistetta ja onnea jatkuvasti!  Pitää vaan osata poimia ne hyvät hetket omaan helminauhaan!